Maanantaina 25.4. lähdin heti aamusta uudelleen Tung Chungiin ja tällä kertaa jono jättibuddhan luo vievälle köysiradalle oli mitaltaan alle kolmannes eilisestä. Onneksi en eilen jäänyt yrittämään, sillä nytkin aikaa jonossa kului reilusti yli kaksi tuntia, ennen kuin olin edes sisällä termnaalissa ja lippua ostamassa. Köysirata oli mahtava, etenkin kun ostin lipun lasipohjaiseen vaunuun. Jättibuddha oli jättibuddha, ja kaiken auringonpaahteessa jonottasessa vietetyn ajan ja melkein 300 askelman kapuamisen jälkeen en suuremmin jaksanut enää innostua. Tämä nähtävyys oli nähty.

 

Illalla kaupunkiin shoppaamaan ja onneksi varmistin etukäteen, että SIngaporessa ei ole yhtään H&Mää(!!!), niin osasin täydentää alusvaatevarastoa jo Honkkarista. Huomenna SIngaporeen!

Tiistaina 26.4. jätin hyvästit Golden Crownin mukavalle henkilökunnalle ja junailin lentokentälle hyvissä ajoin. Varoittelivat, että pääsiäisruuhkan takia kentällä pitäisi olla tänään vähintään kolme tuntia ennen koneen lähtöä. Kun sitten sujahdin checkinistä ja turvatarkastuksesta läpi alle vartissa, jäi minulle mukavat kolme tuntia aikaa syödä, kahvitella ja katsoa Law & Order SVU:ta läppäriltä. Cathay Pacific osoittautui maineensa veroiseksi lentoyhtiöksi - turistiluokassakin sai täydellistä ja ystävällistä palvelua. Mahtava firma! 3,5 tunnin lennon jälkeen olin Changin kentän remontin vallassa olevassa ykkösterminaalissa. Maahantulo sujui nopeasti - kiitos europassin. Siinä missä intialaiset, kiinalaiset ja malaijit joutuivat kentällä selittämään tulemisiaan ja menemisiään, me europassilaiset saimme vain 90 vuorokauden leiman passeihimme, iloisen tervetulotoivotuksen ja minttukarkin(!!!). Singapore ei enää ajele hiuksia hipin näköisiltä turisteilta, joten tämä ohjelmanumero jäi näkemättä. Metromatka Bugikseen ja hotelli Victoriaan sujui kommelluksitta ja läheisistä ostoskeskuksista löytyi ruokaa ja Starbucks, ennen kuin hotellin vuode kutsui.

 Tämä on tällainen matkapäiväkirjamainen pikapäivitys siitä, mitä olen viime aikoina oikein puuhaillut.

Torstaina 21.4. pinkaisin töistä suoraan lentokentälle ja Finnairin lennolle AY069 - ja kas, perjantaina aamulla (Suomen aikaa) olinkin jo Hong Kongissa :-D  Lento oli hieman myöhässä, sillä koneen viihdejärjestelmää yritettiin viimeiseen asti korjata. Osalla se toimi (minulla), osalla ei (vieruskaverin paikalla). Onneksi vieruskaveria ei koskaan tullut, joten sain ylimääräistä luksusta paremman nukkumistilan muodossa - yli kymmenen tunnin yölennolla oli mukavaa heittäytyä penkeille poikittain.

Perjantai 22.4. ei pitänyt sisällään paljoa muuta kuin laskeutumisen Hong Kongiin kello kolmen jälkeen iltapäivällä, junamatkan kaupunkiin, ekan eksymisen (koska Hong Kong ja Central -asemien välillähän on sentään melkein 200 metriä!), metromatkan Tsim sha tsuihin Kowloonin puolelle, ja majoittumisen Golden Crowniin. Ahkera googlettelu palkittiin tämän kymmeniä pieniä hotelleja sisältävän kompleksin hyvinkin mahdollisesti siisteimmällä huoneella. Äärimmäisen pienihän se on, mutta mitään ei puutu ja näköalakin on kuudennesta kerroksesta alas Nathan Roadin uskomattomaan vilinään. Ilta oli melkoista hiljaiseloa - 7elevenistä mässyjä huoneeseen, alakerran nuudelipaikasta kupillinen kuumaa ruokaa, nopea visiitti satamaan katsomaan jokailtaista valoshowta (kymmenen minuutin esitys, jossa on mukana kymmeniä pilvenpiirtäjiä lahden molemmin puolin). Sitten vain pari tuntia tv.n katselua ennen nukahtamista.

Lauantai 23.4. ei alkanut hyvin, sillä eilisen painostava helle ja nopea ukkoskuuro olivat vaihtuneet todella matalilla roikkuviin pilviin ja jatkuvaan, pieneen tihkusateeseen. Se siitä suunnitelmasta käydä The Peakilla maisemia katsomassa, kun koko vuoren huippu oli pilvien peitossa. Tästä tuli siis shoppailu- ja kaupungillakiertelypäivä. Star Ferryn legendaarisella vihreä-valkoisella laivalla lahden yli Kowloonista Hong Kong Islandille ja siitä eteenpäin antiikkisen mahtavilla kaksikerroksisilla raitiovaunuilla. Ensin tuli ajeltua pitkä pätkä North pointiin ja sieltä takaisin kävellen ja aina välillä vaunuun hypäten. Matkan pituudesta riippumatta ratikkalippu maksaa kaksi dollaria (20 eurosenttiä), joten se ei budjettia kaatanut. Maksuvälineenä pelaa kaikkialla (myös kaupoissa) liikennelaitos MTR:n Octopus-kortti, johon voi ladata rahaa automaateissa. Todella näppärä systeemi. Illan pimennyttyä palailin Kowloonin puolelle ja pikaisen vaatteidenvaihdon jälkeen lähdin pohjoiseen parin metropysäkin matkan verran katsomaan Mong Kokin yömarkkinoita. Vaateshopailijan paratiisihan se paikka olisi, harmi etten ole sellainen. Iltaan toi jännitystä paikallisessa ruokalassa raivonnut mies, joka ensi huusi puhelimeen ja sen jälkeen pisti puhelimensa päreiksi mm. seiniin heittelemällä ja tuolilla paiskomalla. Minä ja muut asiakkaat katsoimme parhaaksi poistua paikalta ennen poliisin saapumista. Mitäpä sitä turhaan itseään muiden asioihin sotkemaan.

Sunnuntai 24.4. No nyt paistaa aurinko! +27, leppeä merituuli ja täysin pilvetön taivas. Ja honkkarilaisten vapaapäivä, eli kaikki muutkin ovat liikenteessä. Ajatus jättibudhan katsomisesta typistyi sinne johtavan köysiradan toooooooooooooooooooooooodella pitkän jonon ihasteluksi. Onneksi vieressä on iso outlet-keskus ja ravintoloita, joten ihan turhaa metromatkaa Tung Chungiin ei tullut tehtyä. Kaupunkiin palailtuani risteilin taas sataman halki ja kävin rannassa istuskelemassa Avenue of starsilla. Oli hienoa päästä painamaan omat kätensä honkkarileffalegendojen (Bruce Lee! Jackie Chan! Sammo Hung!) kädenpainalluksia vasten. Illalla suuntaan The Peakille siten, että sieltä näkee auringonlaskun ja sen jälkeen koko pilvenpiirtäjämeren yövalaistuksessa. Myöhäisillasta en vielä tiedä, yksi vaihtoehto voisi ola suunnata Temple streetin yömarkkinoille, jossa myydään ruokaa, ruokaa ja ruokaa. Sieltä saisi varmaankin aitoa honkkarilaista stinky tofua eli haisevaa tofua...

Huomenna maanantaina on tällä erää viimeinen päivä Hong Kongissa, ehkäpä lähden heti aamusta taas yrittämään sinne Buddhalle ja köysiradalle.

 

FlightDiaryyn tuli kirjailtua viime vuosien matkailuja. Sieltä voi katsella kuinka monta tonnia CO2:sta on tullut ilmakehään puskettua ja arvioida kuinkahan monta tuntia olenkaan mahtanut viettää eri lentokenttien turvatarkastusjonoissa.

Valitettavasti osa tehdyistä työmatkoista puuttuu, kun hienossa sähköpostijärjestelmässä ei voi säilöä lippuja vuosikausia ja vanhat kalenterimerkinnätkin näyttävät poistuvan jo muutaman vuoden jälkeen.... :(

Kävin siis loka/marraskuun vaihteessa Kiinassa parin viikon verran. Ensimmäistäkään blogimerkintää en sieltä tehnyt, kiitos siitä Kiinan suurelle palomuurille. Opetus: älä linkitä blogitiliäsi ja sinne kirjautumista Facebookkiin lähtiessäsi maahan, josta koko Facebook on estetty.

Nyt kun kävin läpi Pekingistä ja Shanghaista kertynyttä materiaalia, löytyi koneen kovalevyltä pari blogiin tarkoitettua pätkää, joita en koskaan päässyt julkaisemaan. Tässä ne ovat:

 

 

Draamaa maassa, ei niinkään ilmassa

Kone kyllä rullasi portilta ajallaan, mutta matka päättyi rullaustielle. Puolen tunnin kuluttua kuulutus kapteenilta: koneeseen asennettu uusi tietokone on sökö, "olemme saaneet niin sanottua sekundaa", seuraavaksi ohjelmassa koneen huolto. Avioniikkahuollon pihassa vietetyn puolitoistatuntisen jälkeen pääsimme ilmaan, tosin ilman sitä tietokonetta. Mutta ei sellainen vissiin mikään tärkeä ole nykyaikaisessa lentokoneessa. OH-LQA:n kapteenille, mikä hänen nimensä sitten olikaan, täytyy antaa isot kiitokset humoristisista kuulutuksista, jotka paitsi viihdyttivät, niin myös informoivat. On paljon kivempi odotella tuntikaupalla täpötäydessä koneessa miljoonia eväsleipiä mussuttavien kiinalaisten keskellä, kun saa tietää miksi odotetaan. VR voisi ottaa oppia.

 

Koomailua 

Ensimmäinen päivä Kiinassa noudatti viime kerralta tuttua kaavaa: lentokentältä Lane Bridgelle, asuntotoimistosta saadun todistuksen kanssa poliisiasemalle ilmoittautumaan ja sitten shoppaamaan Auchaniin (ruokaa), Decathloniin (urheilukampetta) ja KFC:n kanaherkkujen kautta majapaikkaan, jossa parin tunnin tirsat. 30-tuntiseksi venähtänyt tiistaipäivä alkoikin käydä jo voimille. Ilta meni koneella koomaillessa - TOR ei enää toimi Kiinasta, joten Facebookin käyttö on VTunnelin varassa. Ehkä jostain pitäisi kehittää jokin VPN-ratkaisu...

 

 

Today I saw the Great Mall of China 

(literally, it was a mall. Not great and only medium sized)

 

Vaellellen

Päättömän vaeltelun päivä alkoi autokyydillä maailman ruuhkaisimmaksi arvioidussa kaupungissa. Autonkuljettaja-Markin kanssa oli hyvää aikaa pohtia Kiinan ja Suomen eroja, kun liikenne seisoi neloskehällä. Markia ihmetyttää miksi olen täällä taas. Hän haluaisi mtkustaa Pariisiin tai jonnekin muualle Eurooppaan, minä taas haluan tulla sieltä tänne. Kukaan ei siis ole tyytyväinen siellä missä on. Totesimme myös teknologian yhdistävän: kumpikaan meistä ei pidä Applen iPadista, mutta Samsungin Galaxy Tab olisi unelmien mobiililaite. Emme me kaikesta samaa mieltä silti ole, sillä Mark pitää kiinalaisesta pop-musiikista. 

Sanlitun Villagen luksusostarilla yllättäen arkkitehti Frank Gehryn iso näyttely (suosittelen), pakiollinen Starbucksin grande vanilla latte sekä Puman ja Applen kaupat. Mitäpä sitä muuta? No ainakin Yashown puolelta katsastamaan dvd-boksit. Simpsonien 21 kauden boksi (muutama sata dvd:tä) löytyisi heti hyllystä, kuten 56 levyn paketti Law & Orderiakin. Kumpaankaan en sortunut, vielä. Jos elämä pitäisi viettää shoppaillen, olisi Peking siihen täydellinen paikka.

 

Neljän tunnin päätön haahuilu tuotti muistikuvia ja hikisen selän repun alle. Yleinen suunta oli pienempiä katuja pitkin etelään Chaoyangin läpi kohti CCTV:n mahtavaa (mutta edelleen keskeneräistä) tornitaloa. Pekingissä suurin piirtein jokaisen talon katutaso on täynnä ravintoloita ja jokaisesta leijailee kadulle ihana kiinalaisen ruoan tuoksu. Nälkähän siitä seuraa, joten antauduin pienelle punakylttiselle ravintolalle. Jos kysytte minkä niminen se oli en tiedä ja sijainninkin voin antaa vain muutaman korttelin tarkkuudella, mutta herkullista kanaa ne siellä tekivät. Käykää ihmeessä. Ilmeisesti Kiinassa ei tehdä huonoa ruokaa.

 

Viestejä

Tuttu näky Kiinassa: puhelinnumeroita asfaltilla, katukivillä, viemärinkansissa, aidoissa, pylväissä, kivijaloissa, bussipysäkeillä, ihan jokaisessa paikassa. Osaisiko joku kertoa mitä näillä oikein mainostetaan?