* Laowai = ulkomaalainen, turisti

Matkaa suunnitellessa pohdin pitkään tulisinko Shenzheniin vai menisinkö Guangzhouhun (ex. Kanton). Molemmat ovat noin kymmenen miljoonan asukkaan kaupunkeja Helmijoen suistoalueella, aivan Hong Kongin tuntumassa. Kaupungit ovat sen verran lähekkäin, että kylästä toiseen pääsee junalla tunnissa, joten periaatteessa molemmat ehtii nähdä ja kokea samalla matkalla.

Päädyin sitten Shenzheniin ja ajatuksena oli ottaa lauantaina juna ja käydä katsomassa Guangzhouta. Vaan tekemättähän se jäi. Matkaajalla pitäisi olla seikkailumieltä ja kärsivällisyyttä, mutta eilen molempien raja tuli vastaan Shenzhenin rautatieaseman lippujonossa: en nimittäin ollut siellä yksin. On kuin Shenzhenin kaikki asukkaat olisivat yhtäaikaa päättäneet lähteä Guangzhouhun. Vajaan tunnin seisoin jonossa, joka ei edennyt juuri lainkaan ja sitten tuli mitta täyteen. Edessä olisi ollut ainakin toinen tunti helteen paahtamassa jonossa, sitten tunti täpötäydessä junassa ja perillä odottaisi varsinainen hullunmylly Guangzhoun ihmisruuhkissa. Annoin olla. Guangzhou ja sen kuuluisat herkkuruoat, elämää kuhisevat torit ja historialliset puistot, puutarhat ja monumentit saavat jäädä seuraavalle matkalle.

Piti tehdä pieni irtiotto Kiinasta ja kiinalaisista, siispä menin KFC:n, Starbucksin ja Wal-Martin kautta takaisin hotellille katsomaan Suomen Big Brotheria TV-Kaistalta.

Shenzhen on muuten todella outo kaupunki, sillä mitään historiaahan tällä metropolilla ei ole. Vuonna 1979 valtio päätti perustaa erityistalousalueen aivan Hong Kongin rajalle kilpailemaan ulkomaisista sijoituksista. 30 vuotta myöhemmin asukkaita on vähintään rapiat 10 miljoonaa ja kaupunki on rankattu maailman viidenneksi tärkeimmäksi pankki- ja rahoituskaupungiksi. Ja se kasvaa vain koko ajan - lähes hallitsemattomasti - erittäin hyvin kukoistavan elektroniikkateollisuuden ansiosta. Todennäköisesti sinäkin luet tätä tietokoneella, joka on tullut täältä.

Koko kaupunki elää teknologiasta ja pelkästään hotellini lähikortteleissa on SEG:n lisäksi ainakin viisi muuta suurta "markettia", eli 5-6 kerroksista, korttelin kokoista ostoskeskusta täynnä pieniä kojuja, joista saa ihan mitä tahansa yksittäisestä vastuksesta tai lcd-näytöstä aina kokonaisiin tietokoneisiin, iPhonen piraattikopioihin ja kaikkiin mahdollisiin komponentteihin asti. Olin kuullut nettilegendoja näistä paikoista, mutta ne on todellakin koettava itse. Jos sattuu olemaan kiinnostunut tekniikasta, on tämä paikka täydellinen turistikohde, sillä täällä on kaikkea. Siis IHAN kaikkea. Ja vieläpä törkeän halvalla.

Shanghain ja etenkin Pekingin hillittyyn menoon verrattuna Shenzhen on yhtä hullunmyllyä ympäri vuorokauden. Ei voi Suomesta tuleva tajuta, miten paljon ihmisiä voi kerralla ahtautua hyvin rajalliselle alueelle, tai miten paljon melua noista ihmisistä voi lähteä. Täällä ei ole koskaan yksin, eikä henkilökohtaista tilaa ole. Siksi istun nytkin tätä kaikkea paossa Starbucksin muhkeassa nojatuolissa. Täällä pelaa ilmastointi, netti on nopea, kahvi on hyvää ja vaniljalaten hinnalla saa hetken rauhaa. (Rauha johtuu enimmäkseen paikan hintatasosta - yhden laten hinnalla saisi esimerkiksi 17 kertalippua metroon). Tuntuu vain oudolta katsella täällä kravun kääntöpiirin helteessä Starbucksin joulusomistukseen kuuluvia tomusokerilla "lumetettuja" piparkakkutaloja ja kuunnella joululauluja. Ei täällä varsinaisesti mitään joulufiilistä ole.

Maanantaina sitten takaisin Pekingiin, viikko siellä ja sitten tämä pitkään suunniteltu ja odotettu matka on jo ohi. Ajatuskin Helsinki-Vantaalle palaamisesta ja palelemisesta bussia odotellessa puistattaa. Hei te siellä töissä, saisinko lisää lomaa, kiitos!