...miten jäin kaipaamaan takaisin Shanghaihin. Istun tällä hetkellä Shenzhenissä hotellihuoneessa aamuteetä (vihreää, tietenkin) keitellen ja ihmettelen miksi olen täällä enkä edelleen Shanghaissa. Shanghai on uusi suosikkikaupunkini. Se oli paikka, johon olisi voinut jäädä viikoiksi tai jopa kuukausiksi. Sinne on palattava, sillä maanantaista torstaihin kestäneellä pikavisiitillä kaupungista ei ehtinyt kokea kuin pienen pintaraapaisun.

Joka tapauksessa tein kaupungissa kaikkea sitä, mitä turistin on tehtävä: käveltävä legendaarisella Bundilla ja Nanjing Roadilla, käytävä People's Squarella, ajaa maailman nopeimmalla maglev-junalla ja kulkea niska kenossa ihmettelemässä Pudongin tornitaloja sekä istuskelemassa puistoissa ja kahviloissa. Hämmentävintä Shanghaissa on sen monimuotoisuus. Matka maailman korkeimmalta tornitalolta katukauppiaiden ja -keittiöiden täyttämälle shikumenin sisäpihalle on alle 50 metriä. Siellä 2000-luku ja menneet vuosisadat sejä äärimmäinen rikkaus ja köyhyys elävät rinnakkain ja koko kaupunki elää ympäri vuorokauden - aina on ihmisiä ja koko ajan tapahtuu jotain.

Marraskuu on ehkäpä parasta aikaa käydä Shanghaissa, sillä lämmöt pysyvät kohtuullisina (+20-22 astetta joka päivä), eikä sada. Lisäksi suurin osa muista turisteista pysyy silloin kotona :)   Ensi syksynä kaupunki näyttää todennäköisesti ihan erilaiselta, sillä suuri osa nähtävyyksistä ja isoista kaduista oli tällä hetkellä remontissa ja työmaana. Ensi vuonna kaupungissa järjestetään mm. Asian games -urheilukisat ja vuoden 2010 maailmannäyttely, joita varten koko kaupunkia nyt siistitään ja rakennetaan uudestaan. Tulossa on mm. useita uusia metrolinjoja. Onneksi, sillä millään muulla ei kaupungissa oikein pääse liikkumaan, sen verran ruuhkaista siellä on. Metro olikin jo nyt aamusta iltaan niin täynnä, että kertaakaan en istumapaikkaa saanut.

Se Shanghaista, nyt ollaan Shenzhenissä - Shanghai Airlinesista huolimatta. Ensin odoteltiin Shanghaissa myöhässä ollutta konetta, sitten odoteltiin että HongQiaon ahtaalta lentokentältä löytyy sille vapaa lähtöportti (edelliset matkustajat totta kai istuivat koneessa yli tunnin odottamassa) ja lopulta odoteltiin kiitoradalla reilusti yli tunnin verran lähtölupaa. Ruoatkin (nuudelia, lihaa, kaalia ja jotain ihmemössöä) syötiin siinä kiitoradalla. Vierustoverini (nuori liikemies Shenzhenistä) oli kuitenkin koko ajan tyytyväisen oloinen, sillä hänen mukaansa tänään kone ei ollut niin myöhässä kuin yleensä :-o