Lento lähti Hesingistä tunnin myöhässä ja myöhästyi koko ajan lisää. Huonompi homma, sillä vaihdolle Damissa oli varattu aikaa vajaat puolitoista tuntia. Ensimmäiseksi lentimeksi osui ennakkolupauksista poiketen ihka-aito hollantilainen Fokker 100, joilla KLM sinnikkäästi vielä lentää. Hollannissa vallitsi Hollannin tavallinen sää, eli kaamea tuuli suoraan Pohjanmereltä ja sadetta sen kaikissa olomuodoissaan yhtäaikaa. Harvoin olen ollut niin villisti hyppivässä ja pomppivassa koneessa, kuin Amsterdamiin laskeuduttaessa. Vaihdolle lopulta jäänyt vajaa vartti kului Schipolin laidalta toiselle sprintatessa. Jossain lentokentän uumenissa matkalaukku ehti kuin ehtikin tuossa ajassa koneesta toiseen. Olinkin Pekingin matkatavarahihnalla aidosti yllättynyt kohdatessani laukkuni.

Hieman turhautti katsella jumbojetin ikkunasta Helsingin valoja, kun yli kuusi tuntia lenneltyään oli päässyt vasta Suomenlahden ylle muutaman kymmenen kilometrin päähän stadista. Finnairin suorissa lennoissa Helsingistä olisi puolensa, jos ne eivät olisi lakossa.

Yhteensä noin 18 tunnin matkanteon jälkeen perillä odotti ilmasta katsottuna käsittämättömän suuri (savusumun peittämä) kaupunki, mahdottoman suuri lentokenttä ja erittäin iso väsy. Torstai taitaa mennä ihan kotinurkissa ja aikaeron kourissa luuhatessa nyt, kun pävän pakollinen ohjelmanumero, eli asuintodistuksen hakeminen ja sen vieminen poliisilaitokselle on tullut tehtyä. Ja saihan isäntäperhekin matkalaukullisen suklaata ja gluteenitonta makaronia, eli matkan tärkein tarkoitus on tullut jo täytettyä :-)

Vinkki lentomatkustajalle: hindu syö paremmin. Lentoja varatessa kannattaa ruksata itselleen erikoisruokavalio, esimerkiksi “asian vegetarian” (AVML). Silloin pääsee nauttimaan intialaisesta ruoasta, joka hakkaa peruslentosafkan mennen tullen. Siinä saa kateellisia katseita mättäessään Raajma Makkai Masalaa kaikilla lisukkeilla, kun naapureilla on lautasillaan pienet kasat nahkeaa pastaa ja pötkyle, josta ei tiedä onko se munaa vai kanaa.